Kuka on Mikko Björklund?
44 vuotta, teologian maisteri, tuotantojohtaja.
Olen uusioperheen isä Espoosta ja toimin tällä hetkellä LVI-alan perheyrityksessä tuotantojohtajana. Viimeiset vuodet olen keskittynyt kehittämään energiatehokkaita lämmitysjärjestelmiä, mutta työnkuvaani kuuluu kaikki hitsauksesta liikeneuvotteluihin. Poliittinen vaikuttaminen on ollut minulle aina tärkeää ja olen ollut kuntapolitiikassa mukana jo nuoresta saakka. Poliittisiin tehtäviini kuuluu hetkellä Espoon paikallisyhdistyksen puheenjohtajuus, ja toimin kaupungin varavaltuutettuna. Luottamustehtäviäni ovat Kestävä Espoo -ohjelman ohjausryhmän jäsenyys sekä Helinä Rautavaaran museon hallituksen jäsenyys.
Näissä eduskuntavaaleissa minulle tärkeitä asioita ovat koulutukseen ja tutkimukseen panostaminen, yritystoiminnan tukeminen sekä ammattitaitoisen terveydenhuollon jatkumisen turvaaminen.
Tasokas koulutus on Suomen kannalta elintärkeää, sillä se luo pohjaa jolle meidän hyvinvointivaltio perustuu. Koulutukseen ja tutkimukseen panostamalla Suomi voi olla kokoaan isompi vaikuttaja globaalilla kentällä. Peruskoulun ongelmat ovat olleen paljon tapetilla, mutta myös ammatillisen koulutuksen järkyttävä tason lasku on ollut tiedossa jo pitkään. Panostamalla nuoriin ja mahdollistamalla korkealaatuinen ammattitaito palvelee yhteiskuntaa mutta ennenkaikkea myös yksilöä.
Arki PK-yrityksessä on tällä hetkellä täytetty työn lisäksi valtavalla määrällä byrokratiaa. Pienet yksin yrittäjät tai muutaman hengen firmat, on ajettu todella ahtaalle nykyisillä vaatimuksilla. Iso osa Suomen yrityksistä on pieniä, joten heidän toimeentulonsa takaaminen ja elinkeinojen harjoittamisen mahdollistaminen tulisi olla hallituksen tavoitteiden kärjessä.
Terveydenhuolto on kriisissä. Työntekijöitä ei ole, asiakkaita on liikaa ja hoitovelka suuri. Vaikka sote-uudistus oli tarpeellinen sen toteutus oli heikko ja nyt esimerkiksi rahoitus ja käytännön toteuttaminen on edelleen epäselvää. Vaikka tavoiteltiin säästöä, onnistuttiin luomaan erittäin kallis hallintohimmeli. Tämän lisäksi hoitohenkilökunta uupuu, hoitajia ja lääkäreitä ei ole tarpeeksi eikä yksityinenkään puoli pysty tuottamaan tarvittavia palveluita. Sairaaloista puuttuvat sihteerit ja siivoajat, joten tämänkin taakka kaatuu hoitajien ja lääkäreiden harteille. Ongelma on valtava ja erittäin monitahoinen, mutta sen tulee ratkaista vielä kun on jotain mitä pelastaa.