Alla on kirjoituksiani. Lukea ja kommentoida voit myös Uuden Suomen blogissani.


Miksi nuoret eivät äänestä? – Tarvitaan uusia tapoja tehdä politiikkaa

Vaaleista toiseen, nuorten äänestysaktiivisuus on ollut heikkoa. Jostain syystä vanhemmat ikäpolvet ovat kiinnostuneet politiikasta nuoria enemmän. Syitä tähän on etsitty mutta viisastenkiveä sille, miten nuoret saataisiin äänestämään ei ole löydetty. Edellisissä presidentinvaaleissa aktiivisimmat äänestäjät olivat 70 vuotiaita, joista 83% kävi äänestämässä, kun taas nuorista vain alle puolet äänestivät (46%). Ikärakenteesta johtuen 70 -vuotiailta tuli siis 62 000 ääntä kun taas 20 -vuotiailta vain 28 500 ääntä. Voidaankin ajatella, että eläkeläisten ääni on tuplasti nuorten ääntä voimakkaampi. Tästä syystä eduskunnassa nuoria koskevat asiat eivät etene samalla tavalla kuin keski-ikäisten tai eläkeläisten asiat. Opintotukeen ei olla tekemässä merkittäviä korotuksia, ja maksuton toisen-asteen koulutus kaatui juuri eduskunnassa. Vaalien alla puolueiden kannattaa panostaa niiden ryhmien etuihin, joiden tiedetään äänestävän aktiivisesti. Osaltaan samasta syystä myös nuorten harrastemahdollisuuksiin tai syrjäytymisen ehkäisyyn ei kiinnitetä nyt tarpeeksi huomiota.

Mikäli nuoret äänestäisivät yhtä aktiivisesti kuin eläkeläiset, laskisi eduskunnan keski-ikä huomattavasti, joka osaltaan edesauttaisi heille tärkeiden asioiden läpivientiä. Ajatuksen tasolla, jos kaikki 20-24 vuotiaat äänestäisivät yhtä puoluetta niin se riittäisi jopa 15 paikkaan eduskunnassa. Koska todennäköisesti keski-ikäiset äänestävät keski-ikäisiä ja eläkeläiset eläkeläisiä, ja nuoret jättävät äänestämättä niin he auttamatta jäävät päätöstenteon ulkopuolelle.

Tutkimusten mukaan nuoret jättävät äänestämättä, koska he eivät usko poliitikkojen lupauksiin tai kokevat, että vaalituloksella ei voi vaikuttaa politiikan suuntaa.

Liike Nyt tarjoaa uuden tavan vaikuttaa poliittiseen päätöksentekoon. Liikkeen tapa mahdollistaa vaikuttamisen myös vaalien välillä nettiparlamentin kautta, jolloin otetaan kantaa yhteen tärkeään asiaan kerralla. Näin, nuoret ja vanhat voivat mahdollistaa heille tärkeiden asioiden edistämistä. Tämä tekee politiikasta läpinäkyvää verrattuna vanhoihin puolueisiin, jotka lupaavat paljon vaalien alla ja myöhemmin kääntävät takkinsa. Jokainen Liikkeen ehdokas on sitoutunut noudattamaan nettiparlamentin äänestyksen tulosta. Tämä tuo päätöksentekoon läpinäkyvyyttä, eikä puolue-eliitti pääse suhmuroimaan asioita oman etunsa mukaisesti.

Tulevissa vaaleissa on ainakin varaa mistä valita. Ummehtuneiden ja ryvettyneiden valtapuolueiden haastajiksi on noussut useita pienempiä ryhmiä, jotka edustavat uudempaa tapaa tehdä politiikkaa. Toivon, että tällä kertaa jokaiselle löytyy sopiva ehdokas, joka ajaisi äänestäjän asioita eteenpäin. Jos nuoret innostuvat äänestys uurnille, saattavat galluppien tekijät taas kerran vetäistä vaalikahvit väärään kurkkuun


Ilmastonmuutos - pienillä askelilla kohti isompaa muutosta

Ilmastonmuutos ja luonnonvarojen tuhlaus ovat iso ongelma ja juuri sen suuruuden takia meillä on vaikeuksia hahmottaa asian vakavuutta. On vaikea ottaa haltuun näin iso asia, joka on monimutkainen, moni kerroksinen ja yhdelle ihmiselle täysin mahdoton kokonaisuus hallitavaksi. Siksi suurin osa ihmisistä haluaa esittää pieniä ratkaisuja tämän kokoluokan ongelmaan, on esimerkiksi esitetty, että Suomen autokanta pitäisi uudistaa, joka on maailman mittaluokassa pieni ratkaisu. Usein pienet asiat eivät ole aina realistisia, joskus ne ovat jopa haitallisempia kuin alkuperäinen tilanne, kuten turpeen luokittelu ympäristöystävälliseksi energiamuodoksi.

En usko että Suomen kokoinen valtio voi pelastaa maailmaa, vaikka kierrättäisimme kaiken jätteen ja ajamme sähköautoilla, joiden akut olisi ladattu aurinkoenergialla. Edes, vaikka söisimme kaikki kasvisruokaa, emmekä matkustaisi lentokoneella. Itse asiassa Suomen ilmastovaikutukset ovat tällä hetkellä promillen luokkaa kokomaailman päästöistä. Tietysti suunnannäyttäjänä ja moraalisena maailmankansalaisina, nöyrät luterilaiset voivat toimia esimerkkinä muille. Uskon silti, että tarvitaan myös isompia sopimuksia, joilla kielletään esimerkiksi muovin käyttö sekä yhteisiä tiukkoja energia-, raaka-aine- ja maataloussopimuksia. Hyöty siitä, että Suomessa suljetaan tehtaita ilmastonmuutoksen ehdoilla on pieni , mikäli samat tehtaat perustetaan sitten uudestaan kehittyviin maihin. Esimerkiksi EU- tasolla voitaisiin sopia, että elintarvikepakkausten tulee olla biohajoavia ja kieltää muovin käyttö niissä.

Uskon, että jos jossain, niin uusiutuvan teknologian ja innovaatioiden saralla Suomella olisi globaalilla tasolla annettavaa ympäristöasioissa. Tämä vaatii alkupääomaa ja panostaa valtiolta ja näin onkin jo tapahtunut, mutta tähän voitaisiin laittaa vielä enemmän resursseja. Meidän tulisi panostaa korkeakoulutukseen sekä yrityksiin jotka kehittävät esimerkiksi cleantech tuotteita. Hyvänä esimerkiksi tällaisesta yrityksestä on Espoolainen, pahvisia virvoitusjuomapulloja kehittävä EsBottlen (http://www.esbottle.com). Pahvista valmistettu virvoitusjuomapullokone on tulevaisuutta, luultavasti lapsenlapseni nauravat kun kerron että aikoinaan pullot oli valmistettu muovista, tai sitä ennen lasista. Kyseisen tuotteen kehitys on vienyt aikaa ja resursseja, joihin ikävä kyllä ei ole saatu Valtion tukea. Mielestäni juuri tämän kaltaisiin tuotteisiin tulisi panostaa enemmän sen ”uuden Nokian” toivossa.

Ympäristöasioita voidaan miettiä usealta eri kantilta, eikä vihreäteknologia ole läsnä vain biopolttoaineissa tai aurinkokennoissa. Ihan yhtä lailla se mullistavatuote saattaa olla jokapäiväinen käyttö esine, joka valmistetaan luonnonvaroja säästämällä. Varoja tulisikin suunnata sellaisiin hankkeisiin, jotka saattavat tulevaisuudessa muodostua vientituotteiksi osana ilmastonmuutoksen vastaista kampanjaa. On turha tukea silkkaa huuhaata kuten korvavalohoitoa joka sai joskus Tekesiltä huomattavia summia tukea. On tärkeää myös huomata että suurin osa uusista innovaatioista ja teknologisista keksinnöistä syntyvät Pk-yritysten toimesta. Yliopistossa taas luodaan tälle vankka perusta. Kaiken taustalla on korkeakoulutuksen taso yhdistettynä käytännön huippu osaamiseen.

Eli kuinka saada iso asia ratkaistua? Tiedän että eräällä professorilla oli tapana kysyä opiskelijoiltaan seuraavan kysymyksen: Kuinka voit syödä elefantin? No pala kerrallaan tietysti.


Huoli nuorten ammatillisesta osaamisesta – koulutukseen on panostettava

Haluan sanoa muutaman sanan nuorista ja ammatillisesta koulutuksesta tänä päivänä. Metallintyöstämisellä on ollut merkittävä osa elämässäni. Oma polkuni alkoi 16 -vuotiaana, kun pakkasin tavarani ja muutin Vihtiin, jossa opiskelin metalliartesaaniksi Vihdin käsi- ja taideteollisessa oppilaitoksessa. Siitä lähtien metallin työstämisellä on aina ollut tärkeä rooli elämässäni. Toisinaan harrastuksesta, mutta pääsääntöisesti elinkeinona, osana perheyrityksemme LVI-palveluita. Päädyin myös tekemään uskontotieteen lopputyönikin aiheesta Suomalaiset sepät ja heihin liitetyt perinteen ja uskomustarinat.

Viimeisen 5 vuoden aikana kymmenet ammattiin opiskelevat ovat suorittaneet työharjoittelujaksonsa minun ohjauksessa, jolloin olen huomioinut opiskelijoiden taitotason laskeneen. En usko että syy löytyy nuorista itsestään, vaan työyhteisössämme on noussut huoli ammatillisen koulutuksen nykytasosta. Olen keskustellut tästä asiasta sekä nuorten, että opettajien sekä muiden työnantajien kanssa. Tämän pohjalta olen hahmottanut ongelmakohtia, jotka liittyvät nuoriso- ja koulutustakuuseen. Hallitusohjelmaan kirjattiin vuonna 2013 nuorisotakuu, jonka tarkoituksena oli taata jokaiselle alle 25-vuotiaalle nuorelle opiskelu- tai työpaikka. Hyvä idea, mutta tämän hetkisen tilanteen perusteella voi kysyä ovatko toimintamallit olleet onnistuneita?

Ammattikoulujen rahoitusmalli on nuorille vahingollinen

Tällä hetkellä nuorisotakuu ohjaa ilman toisen asteen koulutusta olevat nuoret koulutuksen piiriin. Varjopuolena tässä on, että nuoret ohjataan aloille, jotka eivät heitä aidosti kiinnosta. Ammattikouluilla ei ole tällaisissa tilanteissa tarpeeksi työkaluja oppimismotivaatio-ongelman kohtaamiseksi, vaan oppilaitokset näyttävät mukautuvan tilanteeseen alentamalla tasovaatimuksiaan. Tämä on karhunpalvelus kaikille! Oppimishaluttomuuden ei anneta olla este opintojen etenemiselle. Oppilaitosten näkökulmasta ainakin osittaisena syynä on se että, jokainen sisään otettu ja valmistuva oppilas tuo rahaa koululle. Tämä kaikki on johtanut siihen että osa opiskelijoista kokee olevansa ”väärällä alalla”, eivät ole motivoituneita, vaan roikkuvat mukana ja valmistuvat koulusta vajavaisella ammattitaidolla.

Yksi nuorisotakuun jaloista ajatuksista oli estää nuorison syrjäytyminen. Mutta mitä tapahtuu kun ammattikoulusta valmistunut putkiasentaja saa ensimmäisen työpaikkansa, ja selviääkin että häneltä puuttuu ammattiin vaadittavat perustiedot? Nykypäivänä kilpailu työpaikoista on kovaa ja vain ne joilta löytyy tarvittava osaaminen saa töitä. Pelkään pahoin, että vastavalmistunut nuori syrjäytyy tehokkaasti tässä vaiheessa huomatessaan ammatillisten perustaitojen puutteen, kädessä olevasta tutkinnosta huolimatta. Tällaisissa tilanteissa nuorisotakuu saattaa johtaa syrjäytymiseen, sen estämisen sijasta.

Perustaidot eivät kartu ilman vahvempaa ohjausta

Mielestäni nuoria on turha syyttää ammattitaidon ja opiskelumotivaation puutteesta, vastuu nuorien kouluttamisesta kuuluu aikuisille! Suuntaansa hakevat nuoret ovat usein tuuliajolla, niin olin minäkin siinä iässä. Vahvan ohjauksen sijaan opiskelijoilta vaaditaan paljon itseohjautuvuutta elämäntilanteessa, jossa he hädin tuskin vielä osaavat huolehtia omista perustarpeistaan. Tarvittaisiin enemmän henkilökohtaista ohjausta ja lähiopetusta, joka rytmittäisi arkea. Tähän ei oppilaitoksilla ole tällä hetkellä resursseja. Mielestäni nuoriin ja heidän kouluttautumiseen täytyy panostaa enemmän yhteiskunnan resursseja.


Olisiko vaatimus sadan allekirjoituksen keräämisestä hyvä kaikille ehdokkaille?

Vaalityöni on lähtenyt käyntiin allekirjoitusten keräämisellä. Koska Liike Nyt ei ole puolue, vaan poliittinen liike ja siten myös valitsijayhdistysten yhteenliittymä, on jokaisen ehdokkaaksi asettuvan kerättävä omasta vaalipiiristä 100 äänioikeutetun allekirjoitus. Tavan taustalla lienee ollut ajatus siitä, että ehdolle asettuakseen on sopivaa, että henkilön maineen ja taitojen puolesta suostuu puhumaan useampi hänet hyvin tunteva henkilö. Tämä tuntuu järkeenkäyvältä, kun kyseessä on näin tärkeä luottamustoimi.

Minulle nimien kerääminen on toiminut hyvänä orientoitumisena tulevaan vaalityöhön. Pelkästään nimeni julkaiseminen Liike Nyt listalla on kirvoittanut paljon yhteydenottoja ihmiseltä, joilta en sitä osannut odottaa. Nimiä kerätessä olen tavannut juuri niitä pitkän ajan tuttavuuksia, jotka puhuvat puolestani. Samalla olen tullut myös pohtineeksi miksi puolueen listoilla olevat ehdokkaat eivät ole myös velvoitettuja keräämään ihmisiä valitsijayhdistykseen?

Muistellaanpa vielä vähän vaalilainsäädäntöä tarkemmin. Vaalilaissa säädetään, että ainoastaan puolueiden ulkopuolelta tulevien ehdokkaiden on perustettava valitsijayhdistys. Vaatimus on mielestäni kohtuullinen ja hyvä. Mietin vain, olisiko sama vaatimus syytä ulottaa puolueen listoilla oleviin ehdokkaisiin? Ajatelkaa, jos jokaisen ehdolle asettuvan tulisi ensin kerätä sata allekirjoitusta omasta vaalipiiristään! Pitää myös muistaa, että äänioikeutettu saa olla perustamassa vain yhtä valitsijayhdistystä. Puolueiden jäsenet eivät näinollen voisi allekirjoitella toistensa valitsijayhdistyksen perustamiskirjoja ristiin, vaan kunkin pitäisi todella miettiä, kuka on ehdokkuuden arvoinen (ja ministereidenkin tulisi tehdä vaadittava jalkatyö). Samalla se tarkoittaisi sitä, että puolueet eivät voisi nojata pitkäaikaiseen oikeuteensa asettaa ehdokaslistoja kuten haluavat. Mielestäni tämä voisi tuoda virkistävää uudistusta vaaleihin.

Omassa vallipiirissäni Uudellamaalla, Liike Nyt aikoo asetetaan näillä näkymin 36 ehdokasta, eli täyden ehdokaslistan. Tämä tarkoittaa sitä, että yhteensä Liikkeen jäsenien on hankittava 3 600 allekirjoitusta Uudeltamaalta. Vertailun vuoksi, puolueen rekisteröimiseksi vaaditaan 5 000 allekirjoitusta, ja tällöin nimet voidaan kerätä koko Suomen alueelta. Helsingin vaalipiirissä voidaan asettaa tulevissa eduskuntavaaleissa 25 ehdokasta ehdolle. Kun lasketaan Uudeltamaalta ja Helsingistä kerätyt nimet yhteen, ylitetään jo puolueen perustamiseen tarvittava äänimäärä! Liike Nyt ei ole rekisteröimässä itseään puolueeksi, mutta siihen vaadittavat ihmiskontakti meillä tulee olemaan hallussa.

Viime eduskuntavaaleissa seitsemän puoluetta asetti ehdolle lähelle maksimimäärän ehdokkaita, eli yhteensä hieman yli kaksisataa ehdokasta. Mikäli kaikki ehdokkaat olisivat keränneet itselleen 100 nimen valitsijayhdistyksen, olisi nimiä tarvittu reilut 20 000! Jos sen suhteuttaa kaikkiin Uudellamaalla viime vaaleissa äänensä antaneisiin, se olisi jo heistä yli 4%. Aika paljon.

Mielestäni yksi seuraavien eduskuntavaalien suurista kysymyksistä on kuinka tehdä poliittisesta päätöksenteosta läpinäkyvämpää ja kuinka saada kansalaisten ääni paremmin kuulluksi kun päätetään yhteisistä asioista. Kerätessäni näitä sataa valitsijayhdistyksen allekirjoitusta pohdin, että tämän käytännön yleistäminen koskemaan puolueita olisi suuri askel kohti poliittisen vallan uusjakoa, jakoa jossa itsenäiset edustajat saisivat suuremman äänen puoluevallan kustannuksella. Tämä olisi mielestäni Suomen etu.